Elelin elämästäni ensimmäiset 13 vuotta aika normaalia arkea. Yläasteella minuus sai kolhuja muutaman vuoden kestäneestä, ulkonäköön liittyvästä kiusaamisesta. Kyseessä kasvonpiirteeni, joille en voi itse tehdä mitään, tai vaikuttamaan siihen miltä ne näyttävät. Yhdeksännellä luokalla tilanne rauhoittui ja pääsin takaisin porukkaan, epävarmuus itsestä ei kuitenkaan kadonnut. Jos kuulin naurua jostain, en yhdistänyt sitä hauskanpitoon vaan automaattisesti siihen, että siellä naurettiin minulle.

Ammattikoulu eri paikkakunnalla oli helpotus, uusia ihmisiä ja uusia kuvioita. Epävarmuus kuitenkin pysyi, eikä liikkumattomuus, masennus ja painonnousu auttaneet asiaa. 17-vuotiaana totesin, että nyt saa riittää! Kiskoin itseni joka ilta lenkille (vihasin sitä ja tunsin oloni todella läskiksi). Valmistuin ammattikoulusta ja itsetunto oli jo paremmalla tolalla. Se ei kauaa kestänyt, sillä alkoi tulla paineita löytää töitä. Nykymaailmassa sinut leimataan hyvin äkkiä luuseriksi tai elämäntapalusmuksi jos sinulla ei ole töitä.

Työasiat järjestyivät ja elämä rullailikin muutaman vuoden mukavasti, kunnes ystäväni äkillinen itsemurha järkytti oman maailman käsitteitä. Miten näin voi käydä jollekkin jonka minä tunnen? Miksi ei nähty tai puhuttu useammin viimeisinä päivinä, tai viikkoina? Hukutin asian käsittelyn töihin ja musiikkiin. Pikku hiljaa olo alkoi helpottaa, vaikkei ikävä koskaan poistukkaan.

Seuraava haaste olikin oman elämän aloittaminen pitkän suhteen päättyessä. Näihin aikoihin aloin vasta ajatella asioita syvällisemmin. Aloin lukea intuitiosta ja muista mielen ihmeellisyyksistä. Löysinkin ihmisen jonka kanssa pystyin täysin olemaan itseni ja puhumaan aivan kaikesta. Luulin löytäneeni täydellisen kumppanin. Kaikki päättyikin jatkuviin valheisiin, pettämiseen ja paremman etsimiseen, myös toinen ihmissuhteeni koki kolhuja parisuhteen aikana.

Tällä hetkellä koitan selvittää mitä haluan tulevaisuudelta, millainen minusta on tullut näiden kaikkien vuosien jälkeen. En halua kyynistyä ja menettää uskoa ihmisiin. Haluan aina olla se jolle ei jää pahaa omaatuntoa tekemisistään, tai tunnetta olisiko voinut tehdä enemmän. Käteen on jäänyt näistä kokemuksista pieni muistilista, joka sopii ihan kaikille:

Elämä voi loppua milloin vain, siis uskalla.

Sinä riität oikeille ihmisille, aina.

Älä kyynisty.

Naura!

-MK