Uupumus on nykyaikana tuttu ilmiö ja paljon löytyykin jutusta arkitteleita ja tutkimuksia. Jokaiselle on uupumus ainakin sanana tuttu ja yleensä siitä hahmottuu mielikuva väsyneestä ihmisestä. Mutta miksi jotkut ihmiset uupuvat ja toiset eivät? Ja taas toisilla tuntuu olevan ikuinen kierre sen kanssa. Entä mikä on paras hoito uupumukseen?

Mistä uupumus saa alkunsa?

Uupumukselle ei ole olemassa yhtä ja samanlaista alkua, vaan ihmisillä on erilaisia uuvuttavia elämäntilanteita ja jokainen kokee asiat eri tavalla. Voidaan kuitenkin sanoa, että jos ihminen ei ehdi palautua aikaisemmasta kuormituksesta ennen kuin joutuu jälleen ponnistelemaan vaatimusten vuoksi, syntyy epätasapaino, ja jos tila jatkuu pitkään, ihminen alkaa kokemaan voimakasta väsymystä, univaikeuksia ja muita oireita. Uupumuksessa on kyse voimakkaasta fyysisestä ja psyykkisestä tilasta, joka ei poistu levolla tai loma-aikana. Ihmiseltä alkaa kadota emotionaaliset ja fyysiset voimavarat. Kun olen jutellut uupumusta tuntevien ihmisten kanssa, yleensä fyysinen väsymys ei ole ollut vielä niin hälyttävä, mutta siinä vaiheessa, kun mikään ei enää tunnu miltään, itkettää ja suututtaa kaikki tai toisinpäin – herkästi itkulla reagoiva ihminen ei enää itke suuren onnen tai surun äärellä – alkavat hälytyskellot soida. Mikä on pielessä?

Palautuminen työstä on nykypäivänä enemmän uhattuna kuin ennen. Meillä on kannettavat tietokoneet, joilla voimme jatkaa työpäivää kotona. Yrittäjillä tulee usein työt kotiin mukaan ja puhelimella pystymme olemaan yhteydessä työpaikkaan tai hoitamaan työhön liittyviä asioita. Puhelin saattaa olla myös palautumisen kannalta huono asia, sillä meillä on kokoajan mahdollisuus syöksyä uutis – ja informaatio tulvaan, mikä ei meidän aivoille tuo yhtään lepoa vaan päinvastoin se tuplaa rasituksen. Jos ihminen ei pysty vapaa ajallansa palauttamaan energiatasojansa, tai vaikka antamaan pääkopallensa unta tarpeeksi, ihminen joutuu entistä enemmän ponnistelemaan selviyäkseen töistänsä. Jos tällainen epätasapaino jatkuu pitkään, se voi aiheuttaa univaikeuksia, väsymystä sekä muita uupumuksen oireita.

 

Kenelle uupumus voi iskeä?

Jokainen ihminen on yksilö siinä, kuinka paljon häneltä löytyy energiavaroja tai kuinka hyvin hän pystyy palautumaan. Mitä paremmin henkilö ymmärtää omat rajansa, sitä helpommin hän pystyy ennakoimaan ja ymmärtämään milloin täytyy hidastaa. Usein saattaa iskeä myös vauhtisokeus, jolloin painetaan menemään eteenpäin, eikä huomata tai huomioida kaikkia varoitusmerkkejä. Sitten, kun ihminen vihdoin pääsee hiljentämään tahtia ja lepäämään, iskee väsymys päälle tuhannen norsun voimalla. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, hengitys saattaa ruveta kulkemaan paremmin pitkästä aikaa ja yöunet venyvät venymistään, mutta silti ei pysty nukkumaan väsymystään pois.

Voisin uskaltaa väittää, että suurimalla osalla nykyajan ihmisistä on vääristynyt kuva omista voimavaroista ja aliarvioidaan levon tarve. Some huijaa, että meidän täytyy olla menestyneempiä ja työelämä vaatii tehokuutta. Ärskytteitä on jatkuvasti joka puolella ja irrottautuminen tekemisistä on hankalampaa. Loppupeleissä me ihmiset olemme aikamoisia muinaisjäänteitä. Aivojen kehitys on hidasta, eikä meidän aivot ole luotu nykypäivän somen ja median informaatiotulvalle. Geeneissämme virtaa edelleen vanhaa tietoa ja ihminen kaipaa lepoa, unta ja olemista ihan yhtälailla kuin ennen vanhaankin. Valitettavasti ihmisten tarve tuntea sosiaalista arvokkuutta ja työelämän henkilökunnan budjetoinnit minimiin eivät tue tätä.

Olen ollut itse muutaman kerran ainakin hyvin lähellä loppuun palamista. Nyt vasta viimeisimmän uupumusjakson jälkeen viesti meni edes hitusen paremmin perille.

Karuin kohtaaminen itselleni oli se, että joutuu oikeasti hidastamaan tahtia. Tykkään tehdä asioita, haluan kehittyä ja päästä eteenpäin. Eikä mikään tule ilmaiseksi. Mutta mihin pisteeseen asti pystyy menemään oman terveyden kustannuksella? Luulen, että moni joutuu kohtaamaan tämän asian työelämässä. Pakko löytää vielä se puuttuva yksi vaihde, että saa hommat rullaamaan. Mutta jos vähempi olisikin enemmän?

Kun luin pääsykokeisiin, tuli esille, että ihmiset, jotka ratkaisevat ongelman ja unohtavat asian, uupuvat vähemmän, kuin ne, jotka vatvovat tunteillaan asiaa. Tunnollinen ja ehkä tunteellinen ihmisen saa itsensä herkemmin uupumaan. Huomasin myös, että on itselleen paljon helpompaa, kun vain ratkaisee ongelman ja sen jälkeen sulkee puhelimen, tietokoneen tai asiakirjat. Sitten lähtee vaikka ratsastamaan. Tämä on asia, jota ei välttämättä opi heti.

Entä jos kalenteri ei olisikaan niin täyteen ammuttu? Minulla on ainakin henkilökohtaisesti se ongelma, että haluan asiat valmiiksi äkkiä ja hyvin. Kun viikolle laittaa valokuvauksen, blogin, koulun ja tallihommat, saattaa yhtäkkiä olla rivit jo täynnä kalenterista. Mitä jos helpottaisikin jostain otettaan, eikä yrittäisi väkisin pitää kaikkia naruja tiukasti käsissään kiinni?

Uskon, että meillä on edelleen vahvat uskomukset mukanamme – perintönä isovanhemmilta ja vanhemmilta – sekä nykypäivän ulkoiset paineet. Emme halua tuottaa pettymystä tai näyttää vanhemmillemme, ettemme jaksakkaan tehdä kuutta päivää viikossa töitä. Häpeä on vahva ja olemme kasvaneet siihen. Tarvitaan rohkeutta irrottautumaan häpeästä. Mutta se myös kannattaa, sillä meillä on vain yksi elämä ja yksi terveys.

Mikä auttaa uupumukseen?

Tänä kesänä, kun pidin ennätyspitkän kesäloman sitten varmaan yläasteen jälkeen, huomasin, että kahden viikon loma on yksi hailee. Siinä vaiheessa siis kun oikeasti on vedetty tankki tyhjäksi. Sanotaanko, että vasta kahden kuukauden rauhallisemman jakson jälkeen palauduin vasta ihmiseksi. Sellaiseksi, joka ei kulje zombina ihan koko aikaa ja pystyy nousemaan aamuisin sängystä ylös ilman herätyskelloa jopa ennen 10 aamulla. Eli siis tarpeeksi pitkä aika offlinea. Hitaita aamuja, paljon luonnossa oloa ja rentoa tekemistä. Yksi parhaista lääkkeistä oli olla Kuusamon metsissä viikon ajan. Ensiksi Karhunkierroksella, sitten keskellä metsää mökillä ilman naapureita, ilman somea (Okei, ehkä ihan vähän). Vain luonto, uiminen, sauna ja lukeminen. Täydellistä! Ja täydellinen irtiotto.

Yhden ison pirun huomasin sinä aikana, kun kokosin itseäni takaisin omaksi itsekseni. Puhelin. Se on niin helppo ottaa vain pöydältä ja alkaa selaamaan kaikkea sitä infotulvaa. Vaikka sitä ei tahtoisi uskoa, se kaikki rasittaa päätä todella paljon. Siksi suosittelen pitämään päiviä, jolloin ei käytä somea ollenkaan tai lue kaikkia maailman uutisia. Se antaa päällemme vapaapäivän.

Jokaisella on varmasti eri asiat, mitkä kuluttaa eniten. Itse huomasin sen, että mitä enemmän hurraa päässä, sitä pahempaan kierteeseen joutuu. Ongelmien vatvominen, jatkuva kiire, stressi sekä puhelimen jatkuva selaaminen. Ja tässä oravanpyörässä oli sekin piilevä ongelma, että kun ei jaksanut tehdä mitään järkevää, kulutti helposti aikaansa vaikka uutisten selaamiseen, mikä ei ainakaan omaa oloa helpottanut.

Häpeä

Asiassa on vahvasti häpeä läsnä. ”Enkö minä nyt oikeasti jaksanut tämän enempää”, ”Mitähän työkaverit ja pomokin ajattelevat asiasta.” Oikeasti asia ei ole hävettävä, vaan on juuri tärkeää, että saa kerrottua asiansa eteenpäin ja haettua apua. Oli se sitten lääkäri, terapeutti tai ystävä. Yksin ei kannata jäädä pyörimään asian kanssa ja pahentamaan tilannetta. Varsinkin, jos uupumus yllättää ensimmäistä kertaa, ei välttämättä huomaa varoitusmerkkejä ajoissa tai ymmärrä täysin omia rajojaan. Yleensä rajat ymmärtää vasta siinä vaiheessa, kun on jo kiidättänyt niiden ohi aikoja sitten. Ihan varmasti lähipiiristäsi löytyy joku, joka on joskus ollut uupuneena.

Mistä tietää, että on uupunut?

Jokaisella on varmasti omat hälytysmerkkinsä, mutta oireita saattaa olla mm.

• Yöunien huonontuminen
• Jatkuva päänsärky
• Muisti heikentyy
• Kiihtyy, suuttuu tai ärtyy nopeasti (normaalia nopeammin)
• Masentuneisuus
• Tunteiden laimeneminen – mikään ei tunnu miltään.

Monesti saattaa olla, että masennuksen ja uupumuksen oireet sekoittuvat keskenään. Musta kaapu laskeutuu ylle ja ei huvita tai edes jaksa nousta sängystä ylös. Viikonloput ovat vain pienen pieni pisara isossa meressä.

Ihmisen itsensä mielestä ei varmaan ikinä olisi hyvä aika pitää pidempää lomaa. Mutta se kannattaa tehdä, ennen kuin terveys ottaa lopputilin.

Lähteet: Kinnunen, Ulla & Feld, Taru & Korpela, Kalevi & Mauno, Saija & Sianoja, Marjaana. Psykologia, 52.