Usein sanotaan, että pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Mutta kukaan ei ole koskaan opettanut, miten täytyy toimia, jos itse olet itsesi vihollinen.

Syömishäiriö, tuo sana joka herättää monenlaisia tunteita. Useimmat pitävät sitä nuorten naisten huomionhakuisuutena, kerjätä huomiota tai sääliä. Mutta sitä se ei ole. Syömishäiriö on sairaus.
Samoin masennus, joka on hyvinkin yleisessä käytössä puheessa, jolloin ilmaistaan laiskuutta. Suoraan sanottuna inhoan sanaa masennus, harhaanjohtava kuin mikä!

Psyykkinen sairaus, se on jonkin asteen tabu vielä tänäkin päivänä. Se ei näy kuvissa, eikä verikokeissa, mutta se voi tappaa. Ensimmäinen ajatus on yleensä että asianomainen liioittelee. Diagnoosithan tehdään potilasta haastattelemalla ja kuuntelemalla, joten siinä voi sepittää vaikka mitä. Mutta minä en ole tähän päiväänkään mennessä keksiny, miksi joku haluaisi keksiä, valehdella tai tahallisesti luoda tällaisen sairauden? Oletko sinä?

Se hetki jossa sinä olet saanut ylitettyä sen ensimmäisen kynnyksen ja haettua apua, kun olet sen tehnyt ja lääkäri käännyttää sinut takasin – hän voisi samantien iskeä sinua puukolla sydämeen. Meitä ei vain haluta ymmärtää.

Äläkä ikinä sano ”Ota itseästi niskasta kiinni ja syö”, se on sama kuin kieltäisit syöpäpotilasta muuttamaan solujaan pahanlaatuisiksi. Aiheutat tuolla kommentilla vain enemmän pahaa.

Oman kehon kuva on merkityksellistä. Katsot itseäsi peiliin ja tunnet kuvotusta; ”Tuosta pitäisi kiristää ja tuosta” – eikä tarvi! Ollaan just hyviä tälläisenä kun ollaan, tylsäähän se olisi jos kaikki olisi samasta puusta veistettyjä? Sitäpaitsi ei kaikki tykkää samanlaisesta – joku tykkää punaisesta, toinen keltaisesta. Eikä siinä ole mitään väärää!

Minä näin kerran unta että minulla oli pieni tyttö, jota minä puetin eskariin tai jonnekki. Meillä oli sellanen tapa, että joka ikinen aamu ku lähdettiin ulos, eteisessä peilin edessä sanottiin molemmat itsestämme ja toisistamme jokin kehu tai positiivinen asia. Herätessäni tajusin, että niinhän minun täytyy tehdä, jos mulla joskus omia lapsia on. Nämä asiat ovat perinnöllisiä, enkä halua kenenkään sairastuvan näin.

Itseluottamuksen ja -tunnon kehittäminen lapsesta asti, nerokasta!
Jos sinua koulussa haukutaan rumaksi tai läskiksi, voit ottaa sen heti itseesi, varsinki jos sinulla on huono itsetunto. Mutta mieti, jos olisit joka aamu kotoa lähtiessä todennu peiliin katsoessa, että sinussa ei ole mitään vikaa. Olet kaunis ja upea ihminen, sisältä ja ulkoa ja sinä tietäisit sen! Silloin toisten kommentti ei välttämättä menisi itsellä niin syvälle, koska sinä itse tiedät ettei se ole totta. SINÄ olet kaunis! TE olette kauniita!

Nuoret naiset (ja miksei miehetkin) jotka kärsitte katsoessanne itseänne peilistä – mitä jos yhden kerran sanoisitte itsellenne että ”Sinä olet upean näköinen tänään”. Ette häviä siinä mitään, päinvastoin voitte vain voittaa – voittaa vihollisenne, itsenne.

– M.