Pelko omistaa monet eri kasvot. Voimme pelätä pimeää, eläimiä, yksin jäämistä, väkivaltaa, kuolemaa, ihan mitä tahansa. Pelko on normaali tunne siinä missä kaikki muutkin tunteet ovat. Sitä ei pidä karhata pois, tai kieltää sen olemassa oloa. Kuten kaikkia muitakin tunteita, sen on annettava virrata ja sitten miettiä sen alkuperää, tai miksi tunnet voimakasta pelkoa tiettyjä asioita kohtaan.

Meidän aivojemme tehtävä on pitää meidät hengissä. Siksi myös tunnemme pelkoa sellaisia asioita kohtaan, mitä ei välttämättä edes tarvitsisi pelätä. Meidän mielemme haluaa pitää meidät turvassa, ettemme vain vahingoitu. Siksi uudet ja tuntemattomat asiat saattavat saada meissä aikaan “pakene” – reaktion. Myös vanhat kokemukset ja tunteet saattavat liittyä meidän pelkoihin.

Minulla oli 10 – vuotta hevonen, joka ei ikinä malttanut odottaa selkään nousemista, kun lähdin ratsastamaan. Se lähti jo kävelemään eteenpäin kun ponnistin jakkaralta kyytiin. Joskus kävikin niin, että horjahdin satulaan noustessa, mutta onnistuin ponnistamaan itseni satulaan. Tämän jälkeen aloin pyörittelemään mielessäni, että mitä jos putoaisin betonilattialle 166cm korkean hevoseni selästä, kun en joskus pääsisikkään kyytiin. Kun olin tarpeeksi mässäillyt ajatuksella ja olin uudestaan lähdössä ratsastamaan, en päässytkään selkään asti vaan jouduin itse ponnahtamaan takaisin maan tasalle, etten putoaisi. Säikähdin niin paljon, että jouduin istumaan jakkaralla pidellen hevosen ohjia kädessäni, kun en pystynyt hyppäämään selkään, kun jalkani vapisivat niin paljon. Jouduin keräämään itseni takaisin kasaan ja pääsinkin selkään. Tämän jälkeen aloin jännittämään selkään nousemista. Hengitys muuttui pinnalliseksi ja koko kropassa tuntui jännitys aina kun hyppäsin jakkaralta hevoseni selkään. Voitin kuitenkin joka kerta pelkoni sen avulla, että halusin niin kovasti päästä ratsastamaan, että vaikka puoli väkisin heitin itseni satulaan. En halunnut antaa pelolleni valtaa.

Olen myös pelännyt ihmismassoja, suurissa kauppakeskuksissa yksin käymistä, rakastumista ja ties mitä. Paniikkikohtaukset olivat tuttuja ja monesti olisin halunnut jättää asioita tekemättä pelon, ahdistuksen ja paniikin takia. Pienillä askelilla ja vyöhyketerapian avulla pääsin arkisista peloistani eroon ja pystyn elämään arkea ilman pelkoja. Se ei tarkoita sitä, etten omistaisi pelkoja. Suurin pelkoni taitaa olla se “epäonnistuminen”, eli en pääsisi tavoitteisiini tietyssä ajassa. Tiedän, todella typerää ja yritän päästä tästä eroon, sekä että oppisin luottamaan siihen, että asiat kyllä tapahtuvat ajallansa jos antaa niille tilaa ja on valmis tekemään töitä.

Pelkoon liittyy usein ulkoinen tekijä. Pelkäämme muiden reaktioita ja mielipiteitä. Jos meidät vaikka hyljättäisiin! Kun alat pelkäämään, mieti, mikä olisi pahin mahdollinen lopputulos. Kirjoita se ylös ja mieti, kuinka suuri mahdollisuus sen tapahtumiseen todella on. Sen jälkeen mieti, oletko valmis ottamaan riskin. Yleensä huomaamme, että pahin mahdollinen lopputulos ei välttämättä ole edes kovin mahdollinen, tai saatika edes ylitse pääsemätön. Itse pelkäsin eroa viime vuonna ihan hemmetin paljon ja kun se viimein tapahtui, olikin äärettömän helpottonut. Pelkoni oli ollut vääristävä ja täysin turha.

Pelko saattaa aiheuttaa meissä jähmettymistä, emmekä pystykkään tekemään mitään. Silloin on hyvä vetää syvään henkeä ja ottaa pienempi askel. Ei tarvitse välttämättä tehdä kerralla suuria muutoksia, vaan pieniä askelia vain. Pelko jää meidän kroppaamme, se ei ole pelkästään mielentila, vaan myös osa kehoamme. Siksi se pitää hoitaa myös kropasta pois.

Paras tapa päästä pelostasi on kohdata se. Pelkäsin ennen pimeää ja kummitustaloja. Nykyään ne ovat melkein yksi lempipaikoistani, haha! Miksi? Menin porukan perässä hylättyihin taloihin ja kun huomasin, ettei ole mitään pelättävää, pelko katosi. Nyt olen hulluna kummituspaikkoihin! (Tiedän, etten ole yksin tämän asian kanssa, eikö totta?! :D)

Tee lista peloistasi. Kerro niistä kaverillesi ääneen ja mieti, miten voit päästä peloistasi eroon. Jos pelkäät korkeita paikkoja, älä heti kiipeä korkeimmalle näkötornille. Etsi sopivampi korkeus, vaikka leikkimökin katto. Istu siellä hetki hiljaa ja katso, tapahtuiko pahin mahdollinen lopputulos. Jos pelkäät hevosia, kokeile ensin seisoa niiden lähellä pari minuutta, seuraavan kerran kosketa eläimen silkkistä turpaa. Ei mitään rakettitiedettä.

Voit myös kokeilla leikittellä ajatuksella. Kuvittele mielessäsi, että seisot jossakin ja pelkäämäsi asia on kaukana edessäsi, mutta ei niin kaukana, ettet erottaisi sitä. Teidän välissänne on lasi, mikä suojelee sinua. Jos lasin takana on hämähäkki, kuvittele hämähäkki niin lähelle lasia, kuin tunnet olosi vielä rennoksi. Liiku kohti lasia pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes teidän välissä ei ole enää mitään muuta, kuin se lasi. Voit vaikka koskettaa lopuksi pelkäämäsi asiaa. Tärkeintä on pysyä rentona, kun kohtaat pelkosi.

Esiintyjälle vinkiksi: Kuvittele yleisösi alasti. Ihan totta, kaikki ne ihmiset istuvat yleisössä alasti. Hekin ovat vain ihmisiä, siinä samassa kuin sinäkin. Ei mitään yli inhimillisiä ihmisiä. Muista myös hengittää rauhallisesti sisään ja ulos, ettei hengitys muutu pinnalliseksi. Syvä ja rauhallinen hengitys on itsensä rauhoittamisen A ja O.

• Pelko on onnen vihollinen. Kohtaa pelkosi rohkeasti, niin vapaudut niistä.

Suvi