Rakkaus ja parisuhde ovat sellaisia asioita, mitä moni pitää tärkeänä ja merkittävinä asioina elämässä, jopa miltein pakollisina. Onhan rakkaus ihanaa ja voimaannuttavaa ja mikä sen parempaa, kun löytää yhtä hullun ihmisen kulkemaan yhteistä taivalta.

Itse tein täyskäännöksen parisuhde mietelmiini tässä ihan muutaman viikon sisään. Kun rakkauselämä näyttää visusti keskisormea, oivalsin, että nyt minun on vain opeteltava rakastamaan itseäni, arvostamaan minuuttani ja tehtävä omia juttujani, ei roikuttava aina jonkun perässä. Olen toivoton romantikko, joka edelleen odottaa prinssi urhean saapuvan valkealla ratsullansa ja pelastaa minut kaikelta pahalta. Tietysti myös suutelee auringonlaskussa! Olen vain todennut, että prinssi urhean ratsulta taitaa olla jalka poikki ja suudelmat ovat jääneet tupakan makuiseksi, laskuhumalan euforiaksi.

Joka ikinen päivä luen ihmisten parisuhde ongelmista. Joka ikinen päivä. Arvatkaa mistä useimmat ongelmat yleensä johtuvat? Kommunikaatio ei pelaa. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Siinä se. Jos toisen käytös mietityttää, jos omat epävarmuudet jyllää tai mikä tahansa, niin kerro kumppanillesi asiasta ja mieluiten suoraan. Yleensä me lähdemme kirjoittamaan jotain omaa tarinaa päämme sisällä, mikä ei pidä paikkansa. Tarinaasi korostavat omat pelkosi, haamusi ja epävarmuutesi. Jos kumppanisi kieltäytyi seksistä, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että hänellä on toinen. Tiedän, että aina ei ole helppoa puhua asioista suoraan. Itsekin olen monesti riehunut ensin itkupotkuraivarit, ennenkuin olen saanut sanottu mitään järkevää.

Fiksuin teksti minkä olen lukenut rakkaudesta oli kirjasta “Läsnäolon voima.” Siinä kerrottiin, että todellisessa rakkaudessa kumppanit ovat läsnä. LÄSNÄ, ei puhelimia, ei TV’tä, ei turhia huutamisia, koska he tietävät, että se ei vie asioita eteenpäin. Jos toinen riehuu ja toinen on läsnä, hän ei lähde huutoon mukaan. Hän vain on. Hän tietää, että viha ei ole hänen. Hän on raivokohtausta ylempänä. Raivoava toivoo aina, että hänen reaktionsa saisi vastakaikua. Kun sitä ei tapahdu, raivoava joutuu tiukille. Hän ei saanut toivomaansa tulosta ja ainut vaihtoehto on nöyrtyä ja puhua asioista normaalisti, rauhallisesti. Tai sitten lähteä raivoamaan muualle.

Toista ei voi kahlita, eikä omistaa. Jos näet ulkona vapaan linnun ja viet tälle ruokaa, että se tulisi kylläiseksi ja onnelliseksi ja annat sen lentää taas vapauteen, olet asian ytimessä. Ihminen on luotu vapauteen ja voit rakastaa toista, tehdä hänet onnelliseksi, mutta antaa myös vapauden lentää pois, jos tarvii. Et kahlitse häntä häkkiin siinä pelossa, että menetät hänet, kuten et vanginnut ulkona lentävää lintuakaan. Kun ruokiit ja hoivasit lintua, huomasit, että se palasi aina samalla paikalle uudestaan. Ihminen, joka kokee toisen hyväksi ja luotettavaksi, sekä rakastettavaksi, palaa usein takaisin. Kyse ei ole tahtojen taistelusta, vaan kahdesta läsnäolevasta ihmisestä, jotka ovat siinä oikeastaan edes tietämättään, miksi ovat siinä. He vain ovat.

Rakkauteen saatetaan liittää ulkoisia materiaaleja, kuten esimerkiksi hieno auto voi lisätä pisteitä toisen silmissä. Uusi auto, hieno talo ja hyvä työ voivat olla kuitenkin vain kulisseja, joiden takana kuohuu. Suljettujen ovien takana tapahtuu riitoja, pettämisiä, jopa väkivaltaa. Toinen alistaa, toinen nöyrtyy ja heikkenee. Parisuhteen kuuluu olla voimaannuttavaa, ei kuluttavaa. Tottakai toiselle täytyy tehdä tilaa, raivata aikaa ja panostaa, mutta se on vaivan arvoista. Molemmat saavat olla sitä mitä he haluavatkin olla ja toinen tukee toista.

“Joka toista lyö rakkaudesta, ei tule löytymään autuudesta”, kuuluu eräs kirjoittamistani runoista. Se tarkoittaa sitä, että todellisen rakkauden väliin ei sovi väkivaltaa. Toinen voi kyllä yrittää rakastaa toista, mutta ajautuu esimerkiksi liiallisen mustasukkaisuuden otteessa lyömään toista. Rakkaus rakentuu luottamuksesta ja ilman luottamusta puuttuu tärkeä tukipilari hyvässä suhteessa. Kuten se vapaa lintu – luotat siihen, että se palaa samalle ruokinta paikalle.

21 elinvuodestani olen ollut 20 vuotta sinkkuna ja silti tein sen päätöksen, että nyt saa hetken olla. Miksi? Siksi, että olen yrittämällä yrittänyt saada jotakuta rakastamaan minua, että saisin täytettyä tyhjiön sisälläni. Se tyhjiö tuntui niin raastavalta, että olisi helpottavaa saada se täytettyä. Totuus kuitenkin on se, että vain minä voin täyttää sen tyhjiön. Miten? Siten, että oivalsin ne syyt, miksi yritin päästä tyhjästä tunteesta eroon. Halusin varmistusta ulkopuolelta, että minä kelpaan jollekkin. Ei mun tarvitse kuin kelvata itselleni. Elämä on minua ja elämistä varten, ei sitä, että yritän roikkua jonkun perässä.

Parisuhteeseen liittyy usein myös seksi. Tähänkin on löydettävä oikea kemia, sillä jos toinen on paljon halukkaampi kuin toinen, halukkaampi voi alkaa tuntea olonsa hylätyksi, kelvottomaksi ja pahimmassa tapauksessa etsii seuransa muualta. Pettäminen ei ole ikinä oikea ratkaisu, oli tilanne mikä tahansa. Aina kissa pöydälle, kättä päälle, ero voimaan ja sitten vasta vieraisiin. Tästä ei mun mielestä edes tarvisi keskustella, mutta säälittävän usein jompikumpi saattaa eksyä vieraisiin lakanoihin, ennenkuin on edes keskusteltu asiat läpi. Luottamuksen rikkomiseen saattaa mennä vain muutama minuutti, mutta sen takaisin kokoamiseen useita vuosia. Suhteessa, jossa eletään huonossa luottamuksessa on sama kuin roikkuisi löysässä hirressä. Molempien on sitouduttava 100% siihen, että luottamus kasataan takaisin, ei sekoilla turhia ja ei aiheuta toiselle tarpeettomia huolia ja suruja.

Ei ole olemassa mitään oikeaa “määrää” vaan jokaiseen parisuhteeseen kehkeytyy oma tyyli, kuinka usein ja miten. Laatu usein paranee määrän vähentyessä. Seksiin liitetään hirveästi tabuja edelleen. Luojalle kiitos tässäkin asiassa on menty eteenpäin, eikä noudeta enää mitään -80 luvun ohjeita. Seksi kuuluu jokaiselle, siitä kuuluu nauttia ja se on jokaisen oma asia mitenkä sitä toteuttaa. Seksistä ääneen puhuminen ei ole välttämättä helpoin ja vaivattomin asia, mutta erittäin hyvä taito. Kumppanisi ei osaa lukea ajatuksiasi, eikä koskaan tulekaan osaamaan. Kerro siis ääneen mikä saa sinut syttymään, mitä toivot ja kysy mitä sinä voisit tehdä.

Jokainen meistä haluaa antaa suhteen alussa hyvän kuvan itsestämme ja pienet eleet tulkitaan suuresti, kuten oven avaaminen. Kuitenkin, jos käytät koko energiasi siihen, että mietit miten voit miellyttää toista vielä enemmän, mitä hymiöitä käytät, miltä sinun tulisi näyttää minäkin hetkenä, alat menettämään peliä. Vaikka sanoinkin jo, että suhde kaipaa panostusta ja toisen huomioimista, suhteen tulee perustua sille, että voit näyttää suohirviöltä ja vastata viesteihin ilman hymiöitä, ilman että toinen juoksee jo karkuun. Tee niinkuin minä sanon, älä niinkuin minä teen. Syyllistyn tähän itse joka ikinen kerta. Voi minua perseen nuolijaa. Hauskinta tässä on se, että uskon vieläkin meikin voimaan ja kuitenkin olen tanssinut ensimmäiset hitaat baarissa, kun lähdin extempore töiden jälkeen baariin kevyellä meikillä ja vaatteilla, jotka osui ensimmäisenä käteen vaatekaapista. Sekin, että meikkasin ihan hulluna yhden miehen takia ja ensimmäisen kerran tämä kehui minua kauniiksi kun olin ilman meikkiä.

She’ll fight a war for love,

but she will never fight for

your time nor attention

En tiedä olenko enemmän tyytyväinen siihen, että nykyään on paljon helpompi ottaa avioero kuin ennen tai purkaa kihlaus. Ymmärettävistä syistä liitto ei aina toimi ja ero on ainut vaihtoehto, mutta minua surettaa se, että sormuksia viskellään joka postiluukkuun ja katsellaan mihin tärppää. Olen sen verran vanhoillinen, että pidän edelleen kihlausta lupauksen avioliitosta ja avioliitossa ollaan myötä ja vastamäessä tukemassa. Usein tuntuu, että ollaan valmiita eroamaan ensimmäisien töyssyjen kohdalla, eikä olla valmiina näkemään vaivaa asian eteen. Toki jos suhteessa alkaa esiintymään väkivaltaa, pettämisiä ja muita suuria ongelmia, mitä toinen ei suostu edes korjaamaan, niin parempi antaa mennä. Ennen vanhaan olisi erottu myös, jos olisi pystytty. Eron myötä olisi lähtenyt karjat, maat ja pellot. Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta minua myös hirvittää, että mennään muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen kihloihin tai jopa naimisiin. Oikeasti ihmisen alkaa tuntemaan kunnolla vasta vuoden jälkeen, ehkä jopa muutaman vuoden jälkeen. Vaaleanpunaisten lasien läpi ei näe kaikkea. On olemassa salama rakkauksia, jotka kestävät ja kantavat, mutta itse en moiseen pystyisi! Kukin taplaa tyylillään, mutta sormus sormessa ei itsestään tuo onnea. 

Muista kertoa rakkaille ihmisille, kuinka paljon heistä välität ♥

• Suvi