Voiko rakkauteen luottaa?
Kun elämässä on ollut ihminen joka satuttaa ja kohtelee kaltoin, on helppo kyynistyä ja alkaa syyttämään vaikka koko ihmiskuntaa tästä petoksesta. Vaikka kyseessä oli vain yksi ihminen joka teki väärin, on helppo ajatella, että niin tekee varmasti kaikki muutkin jotka omalle kohdalle osuvat, tai vaihtoehtoisesti voi ajatella, että kun kerran itkee eron kyyneleet niin asia on sillä käsitelty ja piste. Enää ei tarvitse miettiä koko tapahtunutta.
On kuormittavaa elää ajatusmaailmassa, jossa lähes kaikki ihmiset ovat täällä siksi, että he voivat satuttaa sinua. Pahoja ihmisiä on ja tulee aina olemaan ja myös sellaisia, joihin rakastutaan ja sen jälkeen huomataan, että tämä ihminen ei ollutkaan tarkoitettu jatkamaan kanssasi samaa polkua – ilman sen suurempia draamoja. En usko, että ihmiselle on luotu vain yksi ja ainut oikea kumppani, vaan siihen, että meille on täällä monia oikeita ihmisiä. Kyse on siitä missä kohtaa elämää tapaamme heidät ja kuinka pitkälle he kulkevat kanssamme yhteistä polkua. Polun pituus ei määrittele sitä, kuinka oikea tai väärä ihminen oli meille. Sekin ihminen, joka kulkee meidän kanssa lyhimmän matkan, voi olla se, joka merkitsee ja opettaa eniten.
Kun on elänyt ihmisen kanssa, joka pahimmassa tapauksessa rikkoi sinut lähes kokonaan, polki maahan ja vei itsekunnioituksen, ei välttämättä muutama kyynel riitä korjaamaan haavoja. Saatat jatkaa urheasti eteenpäin, mutta voit joutua kohtaamaan menneisyyden haamut yhä uudestaan ja uudestaan – niin kauan, ettei niitä enää ole.
Kun luulee, että kaikki on käsiteltynä pään sisällä, mutta huomaakin olevansa tilanteessa, joka muistuttaa jotain traumaattista kokemusta, asia ei olekaan niin helposti ohitettavissa. Mieleen hiipii pelko, että tapahtuuko kerran koettu paha uudestaan? Tilanne ja olosuhteet muistuttavat paljon toisiaan. Voinko luottaa toiseen tässä tilanteessa, jossa viimeksi meni toisen kanssa puihin?
Tärkeää on muistaa, että kyseessä ei ole enää se sama ihminen, joka satutti sinua silloin. Se ei ole helppoa silloin kun pelkokertoimet puskevat voimalla päälle. Pelko ja epävarmuus saattavat vallata mielesi, vaikka tilanteessa ei oikeasti tapahtuisi mitään väärää tai pahaa.
Rakkaus perustuu luottamukseen ja huonojenkin suhteiden jälkeen on opeteltava luottamaan uudestaan siihen, että toinen on hyvä ja vilpitön. Vaikka täysin sinisilmäinen ei saa olla, niin liiallinen kyynisyys on haitaksi. Loppupeleissä kuitenkin enemmän menettää siinä, että kyseenalaistaa ja epäilee kaikkea kuin siinä, että menisi hieman löysemmällä otteella eteenpäin ja luottaa siihen, että selviytyy myös hankalista tilanteista. Edessäsi saattaa olla ihminen, joka pystyisi tarjoamaan sinulle kaiken sen, mitä parisuhteesta ja rakkaudesta toivot ja haluat, mutta pystyt tuhoamaan kaiken sen, koska et uskalla luottaa.
Rakkauteen tarvitaan turvallisia rajoja, joiden sisällä molemmat voivat tulla rakastetuksi turvassa. Rajat ovat rakkautta silloin kun kyse on rajoista, joissa molemmat mahtuvat kasvamaan ja kukoistamaan, eikä toinen ole hallitsija ja toinen alistuva. Kyse on vapaaehtoisesta toiminnasta ja kunnioituksesta.
Rakkaudessa on kyse myös rohkeudesta. Uskallat olla haavoittuva, avoin ja riisuutua aseista. Kykyä heittäytyä ja kohtaamaan toisen. Rakkaus on tiimityötä, ei toisen pelkäämistä, alistamista tai toisen ylitse juoksemista. Vaikka kohtaisit huonon kumppanin, luota itseesi, että selviydyt kyllä yksin ja rakasta itseäsi, että osaat ottaa rinnallesi kumppanin, joka kunnioittaa sinua, voit luottaa häneen ja saat kasvaa hänen rinnallaan.
♥ Suvi