#minäolenkaunis

Ensimmäisen kerran minua taidettiin kiusata hevostallilla. Minusta otettiin kuvia kun ratsastin, joille sitten irvailtiin. Istunta oli väärä ja ohjat liian löysällä. Kun jäin kerrna yöksi tallin vierastaloon, sänky oli täynnä post-it lappuja, missä oli herjaavia lauseita. Kerran tallissa menin silittämään toisen tytön hoitoponia, mutta rapsuttelun keskeytti kiivas lause “Älä koske siihen, ruma huora!” tai lortto, kumpi nyt mahtoikaan olla.

Yläasteella käytin tummaa meikkiä ja goottimaisia vaatteita. Kerran välitunnin jälkeen mennessäni odottamaan luokkahuoneen eteen tunnin alkamista, eräs poika tönäisi minua ja huikkasi “Hyi vittu!” Jäin kaksi kertaa ihastumisesta kiinni, jolloin ensimmäisellä kerralla sain puhelun, jossa minut haukuttiin rumaksi ja etovaksi. Toisella kertaa minut haukuttiin koulun käytävällä, jossa koulun pojat naureskelivat minulle ja yksi sanoi, ettei kukaan haluaisi seurustella tälläisen ihmisen kanssa.

Sain “pilapuhelun” muutamalta ihmiseltä, jossa minua lynkattiin alas neljän ihmisen voimin. Olin ruma, lihava, etova – ties mitä. “Voisitko tappaa itsesi”  oli puhelun viimeisiä lauseita. Olin hiljaa ja itkin. Myöhemmin yksi mukana olleista henkilöstä tuli pyytämään anteeksi puhelua. Sain myös myöhemmin toisen hämmentävän puhelun, jossa kysyttiin missä olin. Olin hevostallilla. Soittaja selitti, että muutama poika oli lähtenyt kävelemään kohti kotitaloani uhaten tehden jotain. Asia ei koskaan selvinnyt, sillä kävellessäni takaisin kotia en nähnyt ketään, eikä kotitaloni ympäristössä ollut ketään.

Kiusaajat olivat joskus koulupäivän päätteeksi ulkona isommalla porukalla ja ohi kulkiessani he huutelivat perääni. “Näin sun kuvasi pornolehdessä, oksensin kolme päivää putkeen!” oli yksi lauseista.

Yhdeksännellä luokalla kiusaaminen laantui ja ammattikouluun päästyäni puhalsivat uudet tuulet. Kiusaaminen oli taakse jäänyttä elämää. Arvet vaan ei. Masennuin ja harkitsin vakavasti itsemurhaa, mitä en koskaan uskaltanut toteuttaa. Pidin itseäni lihava ja rumana, joten yleensä oksensin ruokani ulos, tai sitten yritin näännyttää itseäni hoikemmaksi. Halusin olla hoikempi ja kauniimpi.

Minulla ei ole tähän loppuun mitään kaunista loppuhuipennusta, kuinka rakastuin unelmieni mieheen ja aloin pitämään itseäni kauniina ja upeana. Rakastuin kylläkin, mutta onnellista loppua ei ole näkynyt. Sen sijaan, että olisi saanut valtavat määrät kehuja toisilta ihmistä, ei tule ikinä takaamaan sitä, mitä koet sisälläsi. Tässä maailmassa on yksi tärkein ihminen sinulle, keneltä ansaitset saada todellisen hyväksynnän – sinulta itseltäsi. Vaikka kaikki muut ihmiset palvoisivat maata jalkojesi alla ja itse vihaat itseäsi, tulet olemaan onneton.

Jossain vaiheessa ymmärsin, että olen katsonut itseäni ihan väärästä vinkkelistä. En voi väittää olevani kedon kaunein kukkanen, mutta itseinhossani ei ole mitään järkeä. Olen kaunis omalla persoonallisella tavallani ja kroppani on upea. Vaikka siinä onkin rasvaa ja en omista tiimalasin mallista vartaloa, se on silti hyvä juuri näin. Meidän ulkonäölle ei ole raameja – me vain itse rakennamme ne raamit päämme sisällä, mihin meidän tulisi mahtua ja asettua, vaikka ei tarvitse.

Voit muokata kehoasi ja kasvojasi niin paljon kuin haluat, mutta ainoastaan itsesi takia. Kehut ovat ihana asia, mutta niiden kannattelevaksi ei kannata jäädä. Älä rakenna muiden ihmisten kommenteista totuuttasi. Muiden kommentit kertovat enemmän heistä itsestään, kuin sinusta. Tärkein oivalluksesi tulee olemaan se, että kelpaat itsellesi. Koska olemme kauniita ♥

Ensi kerralla kun joku väittää ulkonäköäsi rumaksi, lihavaksi tai vääräksi, muista pysyä tilanteen yläpuolella. Se ei ole sinun totuutesi, vaan sanojan.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *