Moni on meistä varmasti kokenut katkeruuden ja vihan suolaisen maun. Se kun pistää vielä useasti janottamaan, mitä vanha suola yleensä tekee.
Viha on voimakas tunne mikä saattaa iskeä kuin hyökyaalto, yllättävä voimakas puuska mikä tuntuu vievän mennessään. Tulee sanottua tai tehtyä asioita, mitä ei normaalisti sanoisi ikipäivänäkään. Vaikka se saattaakin tuntua yllättävältä tunneryöpyltä, todellisuudessa se on jo itänyt ja kasvanut pikku hiljaa taustalla, keräten voimia erillaisista ärsykkeistä. Se ei vain tapahdu yhtäkkiä, aivan kuin hupsista keikkaa – nyt yhtäkkiä olenkin vihainen!
Viha on yleensä kasa patoutuneita tunteita tai meidän tiedostamatonta käyttäytymistä. Emme välttämättä ymmärrä miksi sanoimme, tai teimme jotain, tai mistä ylipäätänsä se viha kumpusi? Olemme saattaneet säilöä sisällemme huomattavan määrän tukahdutettuja tunteita, sanomattomia sanoja tai tekoja, ilmaisemattomia mielipiteitä, tai emme ole tulleet kuulluksi, tai nähdyksi. Voimme tykästyä siihen, jos huomaamme saavamme sen ansiosta huomiota, tai kontrolloitua toisia. Ihmisen perustarve on tulla huomatuksi ja jos se ei toteudu hyvällä, niin ihminen keksii toisen keinon – usein sitten pahalla. Kun huudamme ja räyhäämme, meitä ei voi olla huomaamatta, eli tällöin saamme perustarveen tyydytettyä.
Tunteet ovat tunteita ja kaikki meidän tunteemme ovat sallittuja ja niitä ei saa estellä. Seuraavaksi asiaksi jääkin, kuinka toimit tunteiden vallassa. Tässä tulee juuri koko homman fiksuus ja kulmakivi esille. Annamme kaikkien tunteiden tulla lävitsemme, mutta mieti, jos toimisimme spontaanisti kaikkien niiden tunteiden alla. Kun v*****aa, löisit ensimmäistä vastaan tulevaa ihmistä. Kun yhtäkkiä vain tuntisit, että poikaystäväsi onkin aivan hanurista, pakkaisit kamasi ja polttaisit tämän talon perässäsi
Kun viha yllättää, voi olla aluksi vaikea tietää sen lähtökohtaa. Kaatunut maitolasi ei välttämättä ollutkaan pääsyyllinen tunteille, vaan jo lapsuudessa kokemasi asiat saattavatkin olla lähtökohtana kaikelle sille vihalle, mitä tunnet. Et ole koskaan saanut niitä purettua, vaan ne purkautuvat sitten missä milloinkin. Lasta, jota on useasti kielletty kiukuttelemasta saattaa vanhempana saada useita raivokohtauksia. Miksi? Niitä tunteita ei ole purettu sieltä lapsuudesta asti ja kuppi alkaa kaatumaan pienistä notkahduksista.
On helppo suuttua ja olla vihainen jollekkin, joka teki sinua kohtaan väärin. Kuitenkin yleensä henkilön oma käytös kertoo enemmän hänestä itsestään, kuin sinun käyttäytymisesi. On kuitenkin hyvä osata tarkkailla ja pohdiskella omaa käyttäytymistä, antaako sinun käyttäytymisesti aihetta muiden raivota sinulle? Miten kohtelet muita? Jos kohtelet muita aivan miten sattuu, on turha odotella hyvää kohtelua takaisin.
Katkeruus on kuin reppu täynnä kiviä harteillasi. Se tekee matkastasi raskaan ja painaa sinut pikkuhiljaa kasaan.
Elämässä ei mene aina nallekarkit tasan ja joskus kun teet sovintoa toisen kanssa, toinen ei haluakkaan pyytää anteeksi, tai vastaanottaa anteeksipyyntöä. Silloin sinun tehtäväksi jää tehdä sovinto itsesi kanssa, ilman toista osapuolta. Hyväksy se tosiasia, mikä silloin on käsittelyssä. Ymmärrä, että olet tilanteen yläpuolella ja toinen alapuolella. Tiedosta, että te molemmat teitte omat virheenne, olet oppinut omista virheistäsi ja annat anteeksi itsellesi ja toiselle. Anna anteeksi toiselle, että hän on vasta siinä vaiheessa elämän polkua, että hän ei ymmärrä asioiden toista laitaa. Olet tarpeeksi fiksu antamaan anteeksi ja jatkamaan eteenpäin.
Voi olla haastavaa antaa anteeksi toiselle ihmiselle, joka satutti sinua pahasti. Jokaisella kohtaamisella on kuitenkin oma paikkansa tarinassa ja tulet huomaamaan sen myöhemmin. Älä kuitenkaan anna vihan ja katkeruuden viedä sinua alemmaksi, tai älä ala käyttäytymään niiden mukaan. Heitä se raskas reppu sivuun ja jatka matkaasi kevyemmin. Maailma on täynnä ihmisiä jotka satuttavat meitä ja kulkevat vihan johdattamana. Älä alennu samalle tasolle, vaan pidä lippu korkealla.
Itsekin olen kompuroinut katkeruuden suolaiseen syleilyyn, mutta avaimet omaan onneen löytyy usein omasta kädestä. Katkeroitunut kun rakastamani henkilö ei vastannutkaan tunteisiini ja myöhemmin tajunnut, että henkilö olikin aivan väärä. On turha olla katkeroitunut bikini vartalon omistavalle naiselle, jos itse syö juustokakkua viisi kertaa viikossa. Älä ole katkeroitunut ihmiselle, joka tienaa enemmän, jos hän tekee 50 työtuntia enemmän kuin sinä.
Elämässä on kuitenkin kyse itsensä voittamisesta, ei vertailla itseään muihin ja kilpailla siitä, kenellä on eniten sitä ja pyörein pylly. Ole niin kiireinen itsesi kanssa, eteenpäin viemisessä, inspiroitumisessa ja työskentelyssä, että et kerkeä vertaamaan itseäsi muihin.
♥ Suvi