Sisältää kirosanoja ja suoria sanoja.

Yksi ihmisen perustarve on saada huomiota ja hyväksyntään. Nuorena etsimme omaa paikkaamme tässä laajassa maassa, elämässämme ja ympäristössämme. Haluamme kuulua johonkin, löytää oman paikkamme ja saada hyväksyntää sellaisena kuin olemme ja hyväksyntää sille, mitä me teemme tai rakastamme. Jos emme saa hyväksyntää hyvällä, niin sitten pahalla. Meidän tarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi. Kuten Hjarlmar Söderberg runossaan: “Joka ikinen meistä haluaa olla rakastettu ja saada yhteyden toisiin ihmisiin. Jos ei voi tulla nähdyksi toisten silmissä hyvänä, jää silti tärkeäksi tulla nähdyksi, tavalla tai toisella.”

Suurin hyväksyntä minkä voit saada, on sinun oma hyväksyntäsi. Hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, tiedostat paheesi ja yrität muuttaa niitä. Hyväksyt itsesi myös huonoina päivinä. Aina ei jaksa, aina ei onnistu ja aina ei voi kauneimillaan ulkoisesti. Siksi on tärkeää alkaa heti kääntämään sisäisesi äänesi siihen, että hyväksyt itsesi sisäisesti. Tätä hankaloittaa ulkoiset tekijät.

Haemme hyväksyntää ulkopuoleltamme, ystäviltä, sukulaisilta, vanhemmilta, esimieheltä – keneltä milloinkin. Haluamme näyttää muiden silmissä suurenmoisilta, haavoittumattomilta ja näin saada heidän hyväksynnän. Epätoivotun lopputuloksien summa voi aiheuttaa meissä mm. vajavuuden tunnelukkoa ja näet itsesi puutteellisena ja vajavaisena, tai hyväksynnän haku tunnelukon, missä kysyt itseltäsi: “miltä näytän muiden silmissä?”. Pidät erittäin tärkeänä, että ihmiset pitävät sinusta, välttelet ristiriitoja ja toisten loukkaamista. Vaikka et pitäisi jostakin ihmisestä, haluat silti, että hän pitää sinusta. Et uskalla tehdä omia päätöksiä moitteiden pelossa. Ja mikä mahdottomuus, ikinä et voi miellyttää kaikkia, et vaikka tekisit ihan mitä tahansa. Laatu korvaa määrän. On paljon arvokkaampaa saada muutaman ihmisen todellinen hyväksyntä, kuin usean ihmisen pinnallinen käsitys sinusta. Et tarvitse koko kansakunnan hyväksyntää, että voisit tehdä oikeat päätökset, vaan riittää, että edes muutama hassu ihminen ymmärtää ja hyväksyy valintasi. Laaja pinta ei korvaa syvyyttä.

Itse muistan yläasteen epävarmoina aikoina kun tyylini oli goottimainen ja osa kaveriporukasta myös. Tyylit alkoivat kuitenkin muuttua enemmän neutraaleiksi, osa ulkoisen painostuksen takia ja osa kasvoi vaiheesta ohi. Yritin sitten itsekin muuttaa itseni enemmän “normaaliksi”, ettei tarvinnut olla ainoa kummajainen joukossa, koska rohkeus ei riittänyt. Muistan kuitenkin elävästi kun menin kouluun ensimmäistä kertaa verkkarit jalassa ja oranssi Minni paita päällä ja se oli aivan jotain järkyttävää. Mustat goottihousut kettingeillä kyllästettynä olivat muuttuneet sinivalkoisiin verkkarihousuihin ja niittipaidat vaihtui hemmetin rotan kuvioiseen paitaan. Suoraan sanottuna, se oli aivan perseestä! Menihän siinä nyt elämä ja ego aivan sekaisin kun hevimimmi yritti olla verkkarit jalassa. Toki nykypäivänä tilanne on pienesti eri, kun salilla kulkee trikoot jalassa (nahkahosuilla on hitusen huono kyykätä).

Teininä on normaalia etsiä omaa paikkaansa, mutta alituinen itsensä muokkaaminen toisten odotuksien mukaan saa ihmisen kadottamaan itse itsensä. Kuka olinkaan oikeasti? Muistan itse hetken, kun tajusin, että miksi helvetissä yritän saada itseni kuuntelemaan jotain poppia sen takia, että olisin enemmän muiden kanssa samaa massaa. Löysin itseni taas rockin kiemuroista ja tatuoittin sormiini “Rock N Roll”, etten enää unohtaisi uskontoani. Moni on heittänyt veikkauksen, että alan katumaan sormi tatuointiani, mutta ennemmin katuisin jotain “love, hate” massa liirumia. Ne ihmiset, jotka ovat kerran uponneet rockin syövereihin ymmärtävät tämän.

Meinaa teksti lähteä vähän ohi aiheen, palataampa pikkuisen taaksepäin. Tälläiset ihmiset, jotka ovat menettäneet todellisen minänsä, tukahduttaen omat halunsa, tunteensa ja intohimonsa vain ja ainoastaan sen takia, että saisivat joidenkin ihmisten hyväksynnän ovat melkeinpä tuomittuja kärsimään ahdistuksesta. He eivät pysty olemaan sitä mitä he todellisuudessa halusivat olla ja sisäinen rauhan saaminen tulee olemaan haasteellista. Mikä karuinta, sellaiset ihmiset, jotka välittävät oikeasti toisesta, rakavastavat tätä, eivät pyydä toista muuttumaan. He hyväksyvät toisen sellaisena kuin hän on. Useat ihmiset muuttuvat sellaisten ihmisten takia, jotka eivät edes rakasta heitä. Kun pysyt uskollisena itsellesi ja teet sitä mitä ikinä haluatkin, oikeat ihmiset löytävät luoksesi, usko pois. Kun hyväksyt itsesi inhimillisenä ihmisenä virheinesi ja luotat, että elämä kantaa, tulet avaamaan oven uuteen seikkailuun.

Mitä olen oppinut itse hyväksynään hausta? Sen, että se ei kanna pitkällä aikavälillä, hyvä jos edes lyhyellä. Lyhyellä tarkoitan esimerkiksi työhaastattelua jossa yrität saada haastattelijan hyväksynnän ja näin ollen työpaikan. Epätoivoinen toisten jatkuva perseen nuoleminen on noloa ja kuvottavaa. Yritin laihduttaa saaden toisten hyväksynnän takia, sainko onnen ja hyväksynnän? En, vaan putosin syvempään rotkoon. Muutin ulkonäköäni toisten hyväksynnän takia, ahdistuin. Otin tatuointeja omasta tahdostani, korostaen persoonaani, tulinko onnelliseksi? Tulin. Aloin urheilemaan oman hyvinvointini takia, tulinko onnelliseksi? Tulin.

Jotkut meistä hakevat hyväksyntää vastakkaisilta sukupuolen edustajilta seksin tai ainaisen rakkauden kaipuun perässä. Yksin ei olla mitään ja useat seksikumppanit ovat kuin palkintoja kaapissa todisten oman viehättävyden ja vetovoiman. Usein tämä vaan vie vielä kauemmaksi totuudesta. Älkääkä nyt heti tahallaan ymmärtäkö väärin, en yleistä kun sanon tämän näin. Sitä paitsi itsenäinen ihminen on seksikkäämpi kuin joka toisen perässä laahaava.

Tee asioita siksi, että rakastat tehdä niitä, älä siksi että joku hyväksyisi sinut.

♥ Suvi

Tässä tekstissä inspiroineet: Kimmo Takanen, Maaret Kallio.