Itselläni yksi vahvana pirteenä esiintyvä asia. On niin paljon helpompi ajatella, että sillä ei ole väliä pitävätkö muut sinusta, vaan sillä pidätkö sinä heistä. Tämä ajatus väistyy hyvin äkkiä taka-alalle uusien ihmisten ympärillä. Tarkkailen ja kuuntelen ihmisiä ensin paljon ja sanon vasta sen jälkeen jotain. Pyrin miettimään millaisia ihmiset ovat ajatuksiltaan ja voinko samaistua niihin. En tykkää olla eri mieltä asioista saatika haastaa toisia esimerkiksi mielipideväittelyyn. Tokihan uusista tilanteista pääse paljon helpommalla myötäilyn avulla, mutta ihmisiltä jää todellinen sinä näkemättä. Toiset voivat myös ajatella, ettei sinulla ole ollenkaan omia ajatuksia ja mielipiteitä.

Hyväksynnän hakuun tulee usein myös miellyttämisentarve mukana. Aluksi se voi auttaakkin sinua tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja voi esimerkiksi erilaisissa työtehtävissä olla hyvä etu. Henkilökohtaisemman elämän puolella ei enää niinkään, äänesi jää usein kuulumattomiin tai jyrätään. Sinua ei myöskään välttämättä arvosteta tarpeeksi.

En pidä huonona ominaisuutena ihmisten kuuntelua ja tarkkailua, mutta sen jälkeen olisi hyvä tuoda esille omat rehelliset mielipiteet toisia miellyttämättä, toisia loukkaamatta. Et menetä mitään tärkeää olemalla rehellinen, yleensä vain tarpeettomat ja sinulle huonot asiat/ihmiset.

Uskalla siis puhua!

MK