Ero

  • Teksti on peräisin Suviness – blogistani, aivotyöskentely ei riittänyt kahteen erii tekstiin samaan aiheen sisälle.

 

Erot eivät yleensä kuulu elämän positiivisempiin tapahtumiin ja voikin tuntua siltä, että eroa harkitessa tai sen koettaessa maailma romahtaa, sydän särkyy ja sielussa asti sattuu. Voi tuntua siltä, kun ei enää tietäisi miten jatkaisi eteenpäin, saati jaksaisi. On kamala tunne, kun joudut jättämään rakkaan ihmisen taaksesi. Hän, joka oli sinulle tuki ja turva, on poissa.

Itse olen seurustellut ja eronnut vain kerran, joten minusta ei ole kertomaan upeaa selviytymistarinaa miten selvisin kolmannesta erosta paljon paremmin, kuin ensimmäisestä. Toki sydämen särkemiseen ei tarvita seurustelusuhdetta ja niistä minulla voisi riittää tarina jos toinenkin – olen toivoton romantikko jonka erikoisalaa ovat särkyneet ihmissuhteet! Kuten minulle joskus irvailtiin, että rakastun ainoastaan hulluihin ja juoppoihin. Olen yrittänyt korjata tätä sanomalla, että rakastun herkkiin ihmisiin.

On kerrassaan kamalaa olla niin ihastunut, että toisella on valta rikkoa ja haavoittaa sinua pienillä teoilla. Rakkauden edessä on aseeton, sydän vereslihalla jo valmiiksi. Joskus tekisi mieli jo paeta ihan sen takia, ettei kukaan voi satuttaa sinua. Pidän itseäni vahvana persoonana, mutta vihaan sitä kun menen toisen ihmisen edessä ihan heikoksi. Siinä sitten minä olen, valmiina vaikka marionetiksi.

Tiiäthän sä, että mä pelkään näitä

Rakkaustarinoita jossa toinen jättää tai pettää 

On ironista, kun odotat jotakuta innoissasi paikalle tulevaksi, viimeisen päällen laitettuna, mutta koskaan kukaan ei saavukkaan. Seuraavalla kerralla, kun olet varma, ettei kukaan saavu sovitulle tapaamiselle, prinssi uljas saapuukin paikalle ja kohta toivot, ettet olisi koskaan tavannut kyseistä ihmistä. Sattuu, kun toinen lemppaa sinut heti alkumetreillä ja vielä enemmän sattuu kun heräät rakkauden helvetistä. Mutta rakkaudessa ei voi kuin voittaa tai hävitä.

Rakkautta ei kuulu pelätä, vaikka tietääkin että kohta voi sattua ja paljon. Olen vakuuttanut itselleni ainakin sata kertaa, että ”nyt enää koskaan ihastu, saati rakastu!” Ja sitten aina, AINA tulee joku vastaan joka vetää jalat veteläksi ja samassa hetkessä sun kaikille demoneille on jo soitettu, kertoen kuinka taas kaikki menee päin persettä.

Itse yritän ajatella eroista asenteella ”toisen tappio ja minun voittoni.” Jos toinen perseilee minun kunnioituksella ja tunteilla, on minulle vain parempi, että asia tulee ilmi mahdollisimman nopeasti ja osaan näin ollen lähteä lätkimään. Sitä ihmistä ei ollut tarkoitettu elämään minun kanssani ja joka IKINEN ihmissuhde opettaa meille jotakin. Olisi typerää olla hyödyntämättä näitä oppeja. Nyt taas ymmärtää, mitä haluaa ja mitä ei. Elämä on parasta silloin kun suuret tunteet jyllää ja myös ne ikävät tunteet kuulluu meille jokaiselle. Osaisimmeko nauttia onnistuneesta ja tasapainoisesta parisuhteesta, jos emme koskaan olisi saaneet lokaa niskaan rakkaudelta? En tiedä, näin vain oletan.

Jos etsin jotain hyvää eroista, niin se, että se antaa meille uutta tilaa tarkastella omaa elämäämme. Suurien kipujen keskellä alamme herkemmin miettimään mitä me oikeasti tahdomme ja olemmeko oikeassa paikassa.

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa, vaan jokaiselle meille löytyy useampi oikea vaihtoehto. Rakkaus rakentuu luottamuksesta, läsnäolosta ja läheisyydestä ja kaikkien kanssa nämä eivät toteudu. Joskus elämä vie niin eri suuntiin, että on parempi jatkaa eri teitä.

Parisuhde perustuu molempien vapaaseen tahtoon, toista ei voi omistaa, eikä kahlita. Molemmat ovat vapaita kulkemaan ja rakastamaan toista omilla ehdoillaan. Et voi vaatia toista rakastamaan itseäsi, saati sitten pysymään siinä loppu elämän jos näin on ollakseen. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu vapaus, etkä voi viedä sitä toiselta. Vapauteen ei kuulu toisen satuttaminen ja rajojen ylittäminen. Ihmisen pitää saada olla vapaa elää elämäänsä ja toteuttamaan itseään.

Siinä sä istut ikkunalaudalla

Radiossa joku laulaa ”täytyy irrottaa”

Silmistäs totuus tuijottaa

Voisin kuolla tähän paikkaan

Kaksi rikkinäistä ihmistä ei voi rakastaa toisiaan ehjiksi. Siksi onkin hyvä, että ennen parisuhdetta ihmiset olisivat sen verran ehjiä, että vanhoja haamuja ei vieritetä toisen perään. Voi myös tuntua nautillinnolliselta ajatukselta kostaa toiselle omia parisuhteiden traumoja, mutta valitettavasti se on täysin turhaa. Siinä kaivaa itsellensä syvää kuoppaa ja karma is bitch. Paha saa palkkansa ja kaikki rakkaus minkä annat ulos, tulee takaisin luoksesi.

Sydänsurut pyörittää jo liian monen elämää

Miten niitä lääkitään

 

Aamulla et oo kaunis vaan niinku vammautunut kauris

Joka etsii kotiin tai niinku Bambi äitii

 

Miksei missään kerrota, ei virhettä virheellä korjata

Voisin olla katkera kaikista huonoista ihmissuhteista, epäonnistuneista rakkaustarinoista, vihainen siitä kun olen ihastunut renttuihin ja rakastunut narsisteihin, mutta en halua. Kaikki ne ihmiset ovat opettaneet minulle paljon asioita ja kiitos heille, olen edes pienen hetken saanut tuntea oloni rakastetuksi. Vaikka he olisivat olleet kylmiä, en jaksa uskoa, että se kaikki olisi ollut pelkkää näytelmää. Jaksan uskoa inhimillisyyteen.

Kelle täällä pitää maksaa

Ettei kaikki olis niin paskaa?

Pelkäänkö rakastua uudelleen? Pelkään, mutta en halua uskoa, että hyvät ihmiset ovat loppuneet maailmasta. En halua naimisiin, enkä lapsia, tai nämä asiat eivät ole To Do – listassani. Mistä minä tiedän mitä elämä tuo eteeni. Haluan vain ihmisen, joka kulkee vierelläni, keneen voin luottaa ja keneen voin turvautua. Vaikka olenkin vahva, tarvitsen myös sitä, että joku pitää sylissä. Näen itseni osittain vielä samana pikkutyttönä, joka haluaa että joku nostaa syliin. Tahdon huomiota. Olen myös sortunut siihen virheeseen, että odotin jonkun tulevan pelastamaan minut kuin elokuvissa, mutta ainut kuka voi pelastaa sinut on sinä itse.

Elämäni ei ole rakkauden perässä juoksemista, se on elämän, elämyksien ja unelmien perässä juoksemista. Jos joku hullu haluaa hypätä kelkkaan mukaan, niin toivotan tervetulleeksi ja voidaan sitten katsoa meneekö tunneyhteys sielun tasolla. Joillekkin voi olla tärkeää, että on hyvä työ, rahaa, auto, asunto ja ties mitä. Minä haluaisin vaan olla ihminen ihmiselle. Ei kukaan kysy tuonelan porteilla, paljonko tienasit rahaa elämäsi aikana. Sen sijaan saatat itkeä sielusi köyhyyttä.

Ei anneta rikkinäisten ihmisten rikkoa meitä ja elämän viedä rakkautta meiltä. Jos olemme onnistuneet rakastamaan ihmistä, joka ei ansainnut meidä rakkauttamme, olemme rikkaita. Meillä riittää rakkautta siis myös niille oikeille. Minä olen valmiina vastaamaan menneisyyden haamuille, vaikka kipeää se tekeekin. Aioin rakastaa haamut pois varjoista kohti päivänvaloa.

Olen kuulemma täysin hullu, mutta jutun juoni onkin löytää toinen yhtä hullu!

♥ Suvi

Sanat on lainattu Ellinooran biiseistä. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *