Erityisherkkyys on minulle eräänlainen viha-rakkaussuhde. Jollain tapaa asia on vaikea hyväksyä ja toisaalta se on taas lahja.

Kun mietin omaa herkkyyttäni, tulee aina ensiksi mieleen oma lapsuus ja se, kuinka voimakkaasti koin silloin kaikki tunteet, hajut, maut, kosketukset ja kokemukset. Toisinaan kaipaan niitä tuntemuksia myös aikuiselämän tasautuneeseen arkeen ja toisinaan sitä pohtii, kuinka paljon sellainen on myös kuluttanut. Lapsena kai kulki aina tuntosarvet pitkällä, nykyään osa sarvista on tainnut kadota. Sitä vain hukkuu jonnekkin “kiireen” ja suorittamisen onkaloihin ja lakaisee omia herkkyyksiään väliaikaisesti maton alle.

Mitä erityisherkkyys minulle on?

Kuten jo kerroin, erityisherkkyys on minulle eräänlainen viha-rakkaussuhde, mutta miksi?

Vihan suhde syntyy siitä, kun herkkyys ottaa oman osansa energiasta. Kun tuulettaa menemään pitkin ja poikin ja työskentelee meluisassa ympäristössä koko ajan ottaen signaaleja ympäriltään, energiatasot hupenee merkittävästi. Ajattelee, että kyllä minä jaksan vielä töiden jälkeen tehdä tuon ja tuon, mutta oikeasti tarvitsee hetken oman rauhan hiljaisessa ympäristössä keräten akkujaan takaisin. Hyvin, hyvin usein olen haaveillut, että pääsisi muutamaksi päiväksi meren rannalle vain hengailemaan yksin hiljaisuuteen. Energia ei riitä jatkuvaan kanssakäymiseen livenä tai internetin välityksellä.

Kun elämässä on monta intohimon kohdetta, haluaisi koko ajan olla tekemässä jotain ja aina uudestaan törmää siihen, että raja on jo ylitetty (vaikka uskottelee itselleen, että kyllä vielä jaksaa), mutta vielä pitäisi saada aikaiseksi jotain. Moni muukin jaksaa – miksi minä hyydyn heti?

Joskus tuntuu, että oon haastavaa olla herkkis nykymaailmassa. Koko ajan täytyisi tehdä jotain, olla aktiivinen, kehittyä, olla sosiaalinen, olla somessa esillä jne. Kuinka kuluttavaa. Olen rakastunut tanskalaisten ajatusmaailmaan hyggestä – ollaan vain hetki ja nautitaan. Poltetaan takkaa ja syödään pari vaahtokarkkia. Kesken työpäivän voi ottaa pienen hetken itselleen – ja hei – tanskalaiset kannattavat neljää työpäivää viikolle, voisimme ottaa tästä mallia!

On helppoa ajatella nopeasti, että mikäs siinä ongelmana, sitten vain levätään enemmän ja kuormitetaan itseään vähemmän. Mutta kun kuormitusta tapahtuukin pienistä asioista, kuten jatkuva hälinä ympärillä, some, ärsykkeistä kuten jatkuva musiikki tai kirkkaat valot, väsyykin yllättävän nopeasti. Aktiiviselle touhaajalle tämä tuottaa ongelmia ja omat rajansa saattaa ylittää nopeasti, ennenkuin niitä alkaa hahmottamaan.

Erityisherkkyys on kuitenkin myös etu. On etu kokea värikkäitä tunteita, vahvaa empatiaa, ymmärtää muita ihmisiä ja heidän kokemiaan tunteitaan vahvasti ja aistia ympäristöstä pieniäkin asioita. Kun muut juoksevat laput silmillään, herkät ihmiset pysähtyvät ja kokevat. En tiedä onko tämä omasta päästäni keksittyä, mutta mielestäni herkät ihmiset tulevat eläinten kanssa paremmin toimeen.

Opettelen edelleen itsekin mikä on sopiva määrä kiirettä, stressiä, sosiaalista mediaa ja muita ärsykkeitä ja minkä verran tarvitsen lepoa ja rauhaa, ettei tarvitsisi häilyä jaksamisen äärirajoilla. Sen ainakin tiedän, että kaikki turhan karsiminen (kuten kuluttavat ihmissuhteet, liiallinen somen käyttö) tekevät vain ja ainoastaan hyvää. Siinä joutuu myös sotimaan yhteiskunnan asettamia odotuksia vastaan supertehokkaista ihmisistä.

Herkkyys on kuitenkin voimavara, jota tulee opetella käyttämään oikein.

♥ Suvi