Yleensä minulla ei kovin kauaa nokka tuhise, kun kirjoitan uusia tekstejä. Tämä aihe kuitenkin jäädytti näppäimistön ja mielen ihan totaallisesti. Ei mitään kuusaa, mitä voisin kirjoittaa ahdistuksesta.

Ärsyttää, että kärsiin ahdistuksesta ja paniikista useamman vuoden, niiden takia jätin paljon asioita tekemättä ja silti en osaa pukea sanoiksi mitä koin, miksi ja miten pääsin siitä eroon.

Kuuntelin äsken sängyllä äänikirjaa ja mietiin samalla tätä aihetta. Mietiin tilanteita ja syitä ahdistukselle omasta kokemusta ja listasin seuraavat asiat pääni sisällä:

Ulkonäkö: Ahdistuin siitä, kun en näyttänyt siltä miltä olisin halunnut näyttää, tai en ollut sellainen millainen oli luonnos pääni sisällä. Kireä kunto, meikit sellaset ja tälläset, hiukset niin ja näin. Ahdistus, kun todellisuus ja mielikuva eivät kohdanneet. Vatsamakkarat ahdisti, kun niiden tilalla piti olla sikspäkki. Revityt kynnet ja kynsinauhat ahdistaa, sillä haluaisin terveet, pitkät ja paksut kynnet ja tiedän, että saan kommentteja järsityistä kynsistä. Kynsien järsimisen lopettaminen on vaikeampaa kuin tupakan polttamisen, kynnet ovat aina tarjolla ja alitajuntainen tapa purkaa stressiä = Ahdistuin, kun en ollutkaan “täydellinen”.

Tekemättömät asiat: Se pitkä luettelo mielessä kaikista tekemättömistä töistä, jotka eivät tekemällä edes lopu. Pyykit, tiskit, lemmikkien hoito, työt. Kaikki se tekemättömyys saa olon ahdistuneeksi. Todellisuudessa kannattaa vain keskittyä niihin asioihin, mitä olet juuri nyt tekemässä. Ankkuroida itsensä tähän hetkeen. Koska asiat tapahtuvat tässä hetkessä.

En tahdo: Ammattikoulussa ahdisti aina palata koulun penkille, kouluttautumaan alaan jota en haluaisi tehdä. Iltaisin valtaa ahdistus siitä, että “en tahdo mennä, tahdon jotain muuta.” Työpaikoissa, joissa valtaa huono yhteishenki oli valtava ahdistus mennä, kun joutui jo ennalta miettimään “naama norsun vitulla” – olevia ihmisiä ja painostavaa tunnelmaa.

Epätietoisuus: En tiedä mitä haluan elämältä – on ahdistava tunne, tai kun et tiedä jotain asiaa varmaksi. Et ole varma onko joku läheisesi kunnossa, et tiedä mitä on tapahtunut, etkä voi asialle mitään. Epävarmuus jättääkö rakkaasi sinut tai pitääkö Jamppa sinua viehättävänä.

Raha: Itse lankean tähän usein. Epävakaa taloudellinen tilanne saa tuskan pintaan. Selviänkö laskuista, saanko koskaan itseäni velattomaksi, mistä saan tarpeeksi rahaa jne. Raha asioista huolehtiminen vie helposti maun myös niiltä elämän asioilta, joista oikeasti nautimme. Ei tarvitse rikas ollakseen onnellinen.

Minulle suurin apu ahdistukseen oli varmaan se, että rohkean päättäväisesti lähdin jonnekkin ahdistuksesta huolimatta ja opiin selviämään pelottavista ja ahdistavista tilanteissa “hengissä”, koska aivojeni mukaan olisin saattanut jopa kuolla. Liike ja teot ovat paras vastalääke ahdistukselle. Kun ahdistaa oma syöminen, mutta päättät muuttaa ruokavalion. Kun ahdistaa, ettet ole urheillut, mutta päätätkin lähteä lenkille.

Ahdistuksen voittaminen vaati älykkyyttää ja tunteiden tulkintaa. Pitää osata pysähtyä tutkailemaan tunteitaan, mistä tämä ahdistus kumpuaa, mistä tämä sai alkunsa, miksi minä koen näin ja antaa sen sitten mennä. Ahdistusta ei saa kieltää tunteena, vaan se on otettava avosylin vastaan ja sitten toivottaa hyvästit. Kuten esimerkiksi saatamme kokea ahdistusta painostamme ta rasvaprosentista, koska se ei sovi median asettamaan muottiin taikka sitten meidän omaan pään sisäiseen muottiin.

Voit kokeilla huolihetkeä. Aina kun huoli valtaa mielesi, siirrä se sivuun. Varaa iltaisin aikaa n. 15 minuuttia huolihetkeen ja kirjoita ylös kaikki huolesi. Voit sitten tarkastella niitä, onko niihin edes aihetta.

Yritä totuttaa itsesi siihen, että elämä sisältää paljon ahdistavia, huolestuttavia ja epämukavia hetkiä. Hengitä rauhallisesti, laske hitaasti kymmeneen. Et kuole siihen. Niin kauan kuin elät, sinulla on mahdollisuus. Älä anna aivojesi huijata sinua liialliselta turvallisuuden haulta ja kuoleman pelolla. Itse opettelen luottamaan siihen, että elämä kantaa ja vie, vaikka en aina pitäisi kaikkia naruja käsissäni. Ahdistus on vienyt jo liian ison palan elämästäni, enkä halua antaa sen viedä kaikkea. Olen vahvempi, vaikkakin se vaatii työtä.

Ahdistus, paniikki ja kiukku ovat usein egon tuottamaa roskaa. Et kuulu sinne, tänne, tuonne, et voi tehdä näin ja noin. Ego on piilevä piru, emmekä aina huomaa sen otetta. Tärkeintä on opetella kuuntelemaan itseämme, sisäistä ääntämään ja hiljentämään kaikki epäilykset. Sinä osaat ja sinä riität, voit olla juuri niin hajalla, iloinen, likainen ja haiseva kuin haluat. Älä anna egon hallita sinua ♥

♥ Suvi